Tutista luopuminen – miten se tehdään?

Tutista luopuminen on monelle lapselle iso askel ja joskus se on sitä myös vanhemmalle. Se on osa lapsen kasvua, mutta siihen liittyy usein ristiriitaisia tunteita: haikeutta, ylpeyttä – ja vähän jännitystäkin. Onneksi tutista voi luopua lempeästi ja lapsen tahtiin, ilman kiirettä.

Valitse hetki, joka tuntuu hyvältä

Paras aika tutista luopumiseen on silloin, kun arki rullaa muuten rauhallisesti. Jos perheessä on samaan aikaan muita isoja muutoksia – kuten päiväkodin aloitus, muutto tai uuden vauvan syntymä – kannattaa tutista luopumista ehkä hetki siirtää.

Kun elämä on muuten tasapainossa, on lapsen helpompi kohdata myös pieniä luopumisia, kuten tutista luopuminen. Ja sama pätee myös vanhempiin – silloin on enemmän jaksamista olla lapsen tukena muutoksessa ja selvitä ehkä heikommista yöistä joita tutista luopuminen voi hetkellisesti aiheuttaa.

🗨️ ”Luovuttiin esikoisen tutista hänen ollessa 1v 10kk. Tutti oli ollut jo pitkään vain nukahtamisen apuna. Kun päiväkoti lähestyi, haluttiin hoitaa tutista luopuminen hyvissä ajoin. Leikattiin tutin imuosasta pää pois ja jätettiin se lapsen löydettäväksi. Hän totesi sen menneen rikki ja vei sen itse roskikseen. Kävi vielä pari kertaa tarkistamassa, mutta muuten luopuminen sujui yllättävän hyvin.”

Tee luopumisesta vaiheittainen prosessi

Kaikkien ei tarvitse luopua tutista kerralla. Monille toimii asteittainen vieroittaminen – ensin tutti jätetään pois valveillaoloajasta ja säilytetään vain päivä- ja yöunille. Sen jälkeen se voidaan pikkuhiljaa jättää pois kokonaan.

Pienet vaiheet auttavat lasta sopeutumaan muutokseen ilman stressiä.

Luo tilalle uusia tapoja lohduttautua

Tutti on usein ollut lapselle tärkeä turva. Kun se jää pois, voi tarve lohdulle ja läheisyydelle korostua hetkellisesti. On hyvä varata syliä, huomiota ja lempeitä hetkiä.

💙 Halaukset ja yhdessäolo rauhoittavat.
💙 Lempilelu tai uniriepu voi ottaa tutin paikan lohduttajana.
💙 Iltasatu, laulu tai oma iltarutiini tuo turvaa nukahtamiseen.

🗨️ ”Meillä luovuttiin esikoisella tutista kertalaakilla 11kk iässä. Kokeiltiin, miten sujuu ilman – ja yllätykseksemme sujui! Pari iltaa meni vähän pidemmillä nukutuksilla, mutta muuten tutti ei edes tullut puheeksi.”

Anna kiitosta ja kannustusta

Lapselle on tärkeää kuulla, että hän on reipas ja pärjää hienosti. Pieni kehu tai vaikka tarra voi olla iso juttu pienelle ja auttaa tekemään tutista luopumisesta yhteisen onnistumisen. Kaikki lapset eivät luovu tutista samalla tavalla – eikä tarvitsekaan. Toisille toimii huomaamaton siirtymä, toiset tarvitsevat tarinan tai rituaalin. Tärkeintä on, että vanhempi pysyy rauhallisena ja johdonmukaisena.

”Meillä pieneksi jääneet tutit on lahjoitettu mummilaan koiravauvoille Esikoisella tutti jäi pois jouluna, pari-kolme viikkoa ennen 2v. syntymäpäivää. Sanottiin että tonttu antoi lahjat ja otti tutit tonttuvauvoille, ja sen jälkeen ollaa oltu tutitta mitä nyt välillä viedään pikkusiskon tutit, mutta nykyään sanotaan sit ”tutti yäk” jos hän jää kiinni tuttivarkaista ”